En ole laiska ihminen, mutta aloittaminen ja hommiin tarttuminen on välillä hirmuisen vaikeaa. Neljä viikkoa isäkuukautta takana ja tuntuu, että en ole oikein saanut mitään ajattelemaani aikaiseksi. Alakerrassa odottaa työkalut ja välineet, jotta saisin viime viikolla alkaneen kissojen kiipeilypuun kunnostamisen valmiiksi. Turvaportti pitäisi laittaa siinä samalla paikalleen. Laskut pitäisi maksaa. Keittiöstä alkaa astiat loppua, kun kukaan ei ole pyöritellyt konetta. Sitten pitäisi tietenkin vielä siivotakin.
Mikään ei pakota tarttumaan töihin paremmin kuin pakko. Oon aina välillä pyrkinyt ottamaan vastaan melko haastaviakin asioita tai tavoitteita, sillä niiden ansiosta asiat alkaa usein rullaamaan. Tällä kertaa päädyin niinkin yksinkertaiseen ratkaisuun, että päätin pitää ensi viikonloppuna pienet valmistujaiset. Koska vanhemmat ja isovanhempia on tulossa, niin tässä on noin viikko aikaa saada koti järjestykseen. Tässä pitäisi vielä väsätä jokin kakkukin ja sitä ennen keksiä, että minkälainen kakku tähän aikaan vuodesta kannattaisi väsätä. Ja kyllä, meikäläinen on meidän perheessä se, joka enimmäkseen leipoo ja kokkaa.
Urakkaa siis piisaa, mutta motivaatiota kummasti löytyy. Ensi hätään täytynee kuitenkin väsätä joku todo-listan tapainen, niin näkee, kuinka pahasti sitä ollaankaan suossa. Onneksi pieni mies nukkuu mukavasti päikkäreitä (2x max tunnin) ja puolisokin ehtii (tekee urakalla graduaan) auttamaan. Siinäpä eväitä onnistuneelle viikolle.
Pakon lisäks myös viime tippa ja deadlinet. Monesti tullu itte koettua.
VastaaPoista-E