Olen Tampereella elelevä nuorimies, joka asustelee yhdessä vaimon ja nyt miltein 10kk ikäisen poitsun kanssa. Isäkuukausi porskuttelee jo hyvää tahtia yli puolen välin, mutta loppua ei vielä näy. Pari viikkoa takaperin mainitsin ääneen mieltäni kaihertaneen toiveen. Eli päätin jäädä tuonne toukokuun loppuun saakka kestävälle hoitovapaalle.
Valmistuin tässä vuoden alussa matematiikan ja tietotekniikan opeksi, mutta kyseinen ala ei mua suuremmin tunnu nappaavan. Ainakaan tällä hetkellä. Harmi vaan, että mulla meni reilu 5 vuotta yliopistossa ennen kuin tajusin, mihin tahtoisin lukion jälkeen. Ja ainakin tällä hetkellä ei pysty oikein enää jatkamaan opiskeluja. Hoitovapaalle jäänti ei siis sinällään ollut vaikea ratkaisu ja vaimokin on ollut tyytyväinen päästessään töihin.
Koti-isänä on tähän asti ollut ihan mukavaa olla. Onneksi tuli alusta asti tehtyä kaikkea lapsen kanssa, niin ei tässä tarvitse olla joka päivä soittamassa hysteerisenä puolisolle. Lisäksi mielenrauhaan auttaa myös oivallus, että lapsenhoito on
- 10% hyvien neuvojen noudattamista,
- 40% huonojen neuvojen suodattamista,
- 50% puhdasta arvailua.
Kuin kaksi marjaa: Meikäläinen ja poitsu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti