Isäkuukausi siis päättyi ja ilmoitin yhdelle työpaikalle olevani taas käytettävissä. Tarkoitus oli siis, että tekisin kevään ajan lauantaivuoroa. Norovirus oli kuitenkin ottanut sen verran monta omakseen, että sain heti torstaina pyyntöä saapua iltavuoroon. Sama urakka jatkui vielä perjantaina ja lauantaina oli sitten ennalta sovitun vuoron aika.
Mikä olikaan fiilis? Ensin oli mahtavaa. Sitä sai unohtaa kotiasiat ja keskittyä työntekoon. Sitä näki jälleen työkavereita ja saattoi vaihdella kuulumisia. Varastomiehen hommat taas parin kuukauden jälkeen maittoivat yllättävän hyvin. Kyseinen homma, kun tuppaa pidemmän päälle ehkä hieman puuduttamaan. Täytyy hattua nostaa niille, jotka sitä täyspäiväisenä tekevät, sillä itse en sitä jaksaisi kuin ehkä vuoden päivät. Pätkittäisenä/kesäduunina sitä hommaa on kyllä tullut tehtyä jo kuutisen vuotta.
Tänään alun innostus pääsi hieman lopahtamaan. Hirveä kasa hommia maanantaiksi ja olin yksin töissä. Tarvittavat kamat ovat tietenkin kaiken perimmäisinä. Onnistuinkin lopulta leväyttämään sellaisen 3000kg:n puunipun pitkin pihaan, kun yritin väkisin saada hommat valmiiksi. Selkähän siinä sitten kiitteli, kun ladoin niitä tolkuttoman painavia, jäisiä lankkuja takaisin pinoon. Tilanteesta puuttui enää asiakas heittämässä sitä kaikkein parasta vitsiään siitä, että meikäläisen ei tarvikkaan käydä salilla, kun päivän varastolla rehkii.
Ilo ei onneksi pääse loppumaan. Ensi viikolla on täällä hiihtoloma, joten pystyn tekemään melkeinpä täyttä päivää. Parista päivästä onkin jo sovittuna. Pitää muistaa ottaa töistäkin se ilo irti mitä voi. Onhan se mukavaa vaihtelua lapsen kanssa olemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti