Isäkuukaudesta selvitty

Meikäläisen isäkuukausi päättyi eiliseen ja nyt ollaankin sitten virallisesti hoitovapaalla. Jos laitetaan vielä joulun aika päälle, niin tässä on jo kaksi kuukautta kotona oloa takana. Ihan mukavaahan tämä on kaiken kaikkiaan ollut, mutta onpa tässä myös oppinut ymmärtää hieman E:n tuntemuksia kotonaolon yksitoikkoisuudestakin.

Kliseisesti pitäisi kai sanoa, että mahtavaa tässä touhussa on se, että näkee lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Pitäähän se toki paikkaansa, mutta ei se kyllä isäkuukauden ansioo sinällään ole ollut. Melko ympäripyöreetä työpäivää tai kotona omissa oloissaan kyhjöttämistä saa kyllä harrastaa, jos kehitysaskeleita näe normaalin arjen ympärillä. Joitakin pieniä asioita tässä on ehkä tullut huomattua paremmin kuin työssä käydessä, mutta ei ainakaan itseni kohdalla mitään niin merkittävää ole mennyt ohitse.

Poitsu sen sijaan kahdessa kuukaudessa on kyllä ehtinyt kaikenlaista. Joulun tienoilla suoritetut autoreissut kummankin vanhempien luokse sekä kaksi ensimmäistä hammasta pistivät unirytmin mukavasti sekaisin. Nukkumaanmenoaika luiskahti pahimmillaan tuonne kolmen neljän väliin yöllä. Aamuisin oltiin kärttyisiä (kaikki kolme) ja iltapäivisin torkuttiin hieman miten sattui (kaikki kolme). Asian suhteen tuli hieman kärsittyä, eikä apuvinkkien lukeminen vauvafoorumeilta ollut se kaikkein paras idea. Lopulta pieni nörtti minussa päätyi vääntämään komian excel-tiedoston, johon laitettiin pojun ruokailut ja nukkumiset noin kuukauden ajan. Pieniä oivalluksia siitä, kuinka paljon poika oikeasti nukkuukaan tai mihin aikaan nukuttamista kannattaa yrittää, auttoivat lopulta unirytmin siirrossa. Nyt nukutaan jälleen hyvään malliin.

Pienestä se on aloitettava.

Motorisella puolella mennään myöskin lujaa. Parin viimeisen viikon aikana poitsu oppi vihdoin lykkimään itsenä maasta istumaan ja ryömintä on alkanut selvästi lisääntymään. Aikaisemmin herra tyytyi pitkälti kierimään ja pyörimään napansa ympäri, mutta pääsihän se niinkin joka paikkaan. Samalla kun kehitystä on katsellut, niin tässä on tullut tuo vertailukulttuurikin hieman tutuksi. Ilmeisesti tässä ollaan hieman kehitystä jäljessä, mutta eipä tuo ainakaan itseä haittaa. Kyllä ne asiat sieltä aikanaan tulee ja toisaalta poitsu ilmeisesti kompesoi asiaa "höpöttelemällä" muille. Ja toisaalta hänet uskaltaa vielä jättää hetkeksi olohuoneen lattialle, jos vaikka käy itse vessassa.

Aluksi parasta tässä vapaassa oli se, että ei tarvinnutkaan saada aikaiseki mitään. Sitä saattoi vain oleskella sen kummempia miettimättä. Näin isäkuukauden lopulla sitä onkin jo päässyt tekemään hieman liikaa. Päivät tosiaan alkaa muistuttamaan melkoisesti toisiaan ja välillä itseltäni esimerkiksi viikonpäivä hukassa. Jo viime viikolla tuli aloiteltua tuo perhekerhoilu ja ehdottomasti pitäisi keksiä jotain muutakin. Ehkäpä sitä voisi vihdoin käydä kyläilemässä niillä tutuilla, joissa on jo pidemmän aikaa käynyt. Olenkin tässä harkinnut kuntonyrkkeilyn aloittamista, jotta pääsisi kerran tai kaksi viikossa aikuisten keskelle. Ah, ja onneksi lauantaivuorot töissä alkavat, kun kerran niitä saa jälleen tehdä.

Se paras(ja ainoa?) ulkoaktiviteetti tällä hetkellä.

Toivottavasti piakkoin kevätaurinko alkaa vihdoin lämmittämään ja lumet sulamaan.Tässä toiveena olisi se, että pojan kanssa tapahtuva ulkoilu monipuolistuisi. Tällä hetkellä ollaan lähinnä vaunulenkkeilty, keinuttu tai katseltu jalankulkusillalta liikennettä. Kesäaikaan olisi niin mukavaa istua vaikka hiekkalaatikolla ja yrittää pitää pieniä likaisia sormia pois suusta.