sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Luovuttaisko yösyötöstä?

Herää itkuun. Kello on 02.33. Käännä poika selälleen ja aseta tutti suuhun. Ole juuri kellahtamassa takaisin nukkumaan, kun pieni auringonpaiste aloittaa konserttinsa uudelleen. Tässä kohtaa ei autakaan muu kuin hakea se maitopullo ja haukotuksien säestämänä katsella pullon aivan liian hidasta tyhjentymistä. Pitäisiköhän tää touhu jo lopettaa?



Tekijä: Tuntematon (Popular Science Monthly Volume 88) [Public domain], lähde: Wikimedia Commons   
Koska on kyse ensimmäisestä lapsesta, niin ei meistä kumpikaan oikein olla guruja tän lapsenhoidon kanssa. Neuvola toki kehotti luopumaan yösyötöistä jo puolen vuoden ikäisenä, vaikka totesi perään homman olevan yksilöllistä. Meistä kuitenkin tuntui, että poika tarvitsee tuota yöpulloa vielä jonkin aikaa. Eikä usein liian hitaasta yöpullon noutamisesta syntynyt meteli ainakaan kannustanut tästä luopumiseen. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että se pullo ei ehkä ollut pakollinen. Poitsu näet saattoi herätä tunnin nukkumaanmenon jälkeen huutelemaan pulloa. Imaista sen ja nukkua aamuun.

Niinpä me päätettiin, että vuodenvaihteen jälkeen pullosta luovutaan, kun kummallakin on vapaata. Eihän siitä tosiaan mitään tullut, kun poitsun unirytmi heittikin yhtäkkiä häränpyllyä. Kun itse pääsi vihdoin kolmen aikaan nukkumaan, niin ajatus lisävalvomisesta ei oikein enää innostanut. Siispä asia jäi jälleen odottamaan. Korjattujen unirytmien jälkeen ollaan jälleen tilanteessa, että olisi vapaata hiihtoloman muodossa. Menin tosin ajattelemattani valitsemaan muutaman työvuoron ensi viikoksi, mutta tyhmää rangaistakoon urakalla.

Maanantai-iltaa odotellessa. Vielä varmaan pitäisi valmistautua E:n kanssa edes jollakin tapaa. Kummankaan filosofiaan ei turha stressaaminen tässäkään tapauksessa kuulu. Jonkin verran ollaan eri unikouluista perillä, mutta mitään päätöstä ei ainakaan vielä olla tehty. Huutounikoulu tosin jätetään suosiolla väliin, sillä periaatteessa sitä tuli jo kokeiltua yhtenä yönä, kun maito vaihdettiin veteen. Sen verran samassa huoneessa nukkuvan pienen miehen itku otti itseäkin sydämestä, että pitää olla parempikin keino kuin silkka huudatus. Todennäköisesti me päädytään johonkin syliinnostamista vaativaan keinoon.

Toivottakaa onnea!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti