Eilen perhekerhossa ojentelin jotain lelunmötikkää käsi suorassa ojottavalle pojalle. Koska salakuuntelin toisella korvalla muiden mammojen juttuja, jäi ojennus hieman puolitiehen. Poitsuhan tästä innostui ja raahautui lähemmäksi menemättä kuitenkaan ryömintäasentoon. Koska en ollut ihan varma näkemästäni, vetäisin lelua sopivasti taaksepäin juuri näppinsä kiinni saaneen poikasen edestä. Ärtymyksen päätyttyä kulku jatkui kuin jatkuikin polvia käyttämällä. Eli herra on oppinut konttamaan.
Poitsu on aikaisemmin mennyt polviensa kautta istumaan tai siitä mahalleen, mutta mitään yrityksen tapaistakaan konttaamista kohtaan ei ole ollut. Oli siis melko yllätys, että homma tapahtui näin yhtäkkiä. Aluksi touhu oli lähinnä jalkojen mukana raahaamista, mutta iltaa kohden polvet alkoivat myös askeltamaan. Täysin tätä uutta tapaa ei ole vielä omaksuttu, mutta sen sanon, että kohta mennään lujaa.
Samaisessa perhekerhossa herra ilmeisesti innostui kokeilemaan muitakin taitojaan eli päätä alettiin hakemaan kohti kattoa. Isän puntista kiinni ja nousua polvien varaan. Kohta mennään senkin suhteen lujaa, mikäli yötä on uskominen. Uudet opit piti näköjään ottaa heti seuraavana yönä käyttöön. 2.30 - 4.30 välillä yöllä isi ehti ummistaa silmiään jopa 20 minuutiksi kerrallaan. Sitten alkoi karmea huuto. Sängystä löytyikin muutamaan kertaan poika, joka oli aina mitä taiteellisimmissa asennoissa. Milloin oltiin kilpikonna, milloin jalat taivasta kohden ja milloin oltiin heitelty unilelua niskalenkillä jääden kuitenkin itse kakkoseksi.
 |
| Vihreää valoa väläytetty. Onkohan isä valmis? Kuva: el:Lemur12 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti