Absurdi aamuherätys

Herätyskello, Rob and Stephanie Levy

Aamulla, kun kello pärähti soimaan siinä 7.45, tuli vietettyä melko surrealistinen hetki. Yritin kelailla ja miettiä, mutta mitään muistikuvaa öisistä herätyksistä ei vaan tullut mieleen. Katsahdin uudelleen kelloa ja jouduin toden teolla miettimään, että heräsinkö minä nyt oikeasti. Harkitsin tässä kohtaa jo uudelleen nukahtamistakin, mutta kyllä sitä oltiin ihan oikeasti nukuttu koko hela yö heräämättä. Ai, kuinka mahtava fiilis se olikaan, vaikka pää ja elimistö eivät sitä oikein meinanneet uskoakaan todeksi.

Katkeamattomia öitä onkin pojan syntymän jälkeen kertynyt yhden käden sormilla laskettava määrä, joten tälläisestä hetkestä täytyy kyllä nauttia. Se on jotenkin kumma, että vaikka sitä tietäisi toisen hoitavan yöherätykset, niin silti jo parikin nopeaa herätystä yöllä tekee siitä jotenkin vajavaisen tuntuisen. Ei katkeamatonta unta voi oikeastaan korvata päiväunilla tai aikaistetulla nukkumaanmenolla. Kyllä siitä vain täytyy iloita ja toivoa, että seuraavaa kertaa ei tarvitse odotella kolmea kuukautta.