perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ystäväni Kela

Haluan kertoa tässä postauksessa yhteiselostani ystäväni Kansaneläkelaitoksen tai näin tuttavallisemmin Kelan kanssa. Kela ei ole koskaan ollut se helpoin ystävä, vaikka aika ajoin yhteinen taival on mutkattomasti sujunutkin. Meillä on ollut ylä- ja alamäkemme.
Kohtasimme ensi kertaa, kun olin vielä aivan pieni. Vanhempainrahat saapuivat ajallaan ja sain pukeutua äitiyspakkauksen syövereistä löytyviin aarteisiin. Omassa elämässäni Kela oli kuitenkin tuolloin vielä taka-alalla. Vuotta 2006 voidaan pitää meidän suhteemme merkkipaaluna, kun aloitin tuolloin opinnot Jyväskylässä. Kaavakkeet aiheuttivat silloinkin jo hieman hämmästystä, mutta viesti meni perille ja symbioosi Kelan kanssa oli alkanut.

Sitten saavutaan vuoteen 2012. Alkuvuodesta nautin neljästä viimeisestä opintotukikuukaudesta yrittäessäni kasata gradua pakettiin. Siinä ohella tuli kuitenkin tehtyä paljon töitäkin ja huhtikuussa Poitsukin näki päivänvalon. Touko-kesäkuun vaihteessa postilaatikosta löytyy Kelan kirje. Ajattelin, että siellä onniteltaisiin lapsen syntymästä, mutta kirjeessä kerrotaankin, että huhtikuun asumistuki halutaan takaisin. Opiskelija, jolla on lapsia, ei ollut ilmeisesti siihen oikeutettu. Voisin hakea kuulemma yleistä asumistukea. Koska olimme tehneet urakalla työvuoroja alkuvuoden aikana, niin eipä tuosta vaihtoehdosta olisi juuri mitään saanut.

Loppukesästä olin viettämässä isyysloman viimeisiä päiviä ja hain rahoja hieman perästäpäin. Olin tässä kohtaa itseeni tyytyväinen, sillä saatoin esittää Kelalle tienanneeni taantuvasti puolen vuoden ajan siihen malliin, että ihan minimeihin ei tarvitsisi tyytyä. Kelasta kuitenkin soiteltiin puolentoista kuukauden perästä, että olinkos minä opiskelija. Valitettavasti vastasin tähän myöntävästi, jolloin naisääni ilmoitti: "Opiskelijoiden kesätyötuloja ei valitettavasti lasketa!" Tässä kohtaa olin hieman äimän käkenä. Mistä opiskelija repii sitten tulonsa ellei kesätöistä. Onneksi itselläni oli vielä muita hommia takataskussa, että niistä saisi edes jotakin extraa. Jälleen tuo naisääni esitti kysymyksen: "Onko nuo sijaisuudet talvella samasta samasta paikkaa?" No tähän selittelin, että miten opettajansijaisuudet etenee. Hyvä jos joskus tietää ennen työaamua, että hommia olisi tarjolla. No kuulemma sitäkään ei voitu katsoa minun tuloihin, koska se ei voitu laskea jatkuvakestoiseksi hommaksi edeltävän puolen vuoden ajalle. Näin tilille ropahti minimit eli olisi vain kannattanut olla töissä. Ja hienona tietonahan on, että yleiseen tukeen nuo kesätyötulot sitten lasketaan.

Loppuvuodesta tuli jo todettua, että pääsen maksamaan opintotukiani takaisin. Ilmeisesti olen tienannut liikaa, vaikka eipä se pankkitilille ole jäänyt. Suhteeseemme ei tässä kohtaa enää ollut kehumista. Päätin kuitenkin vielä yrittää hakemalla isäkuukautta. Lomakkeet jättivät enemmän kysymyksiä kuin Kelan sivut antoivat vastauksia. Minun piti siirtää isäkuukauden alkamista ja hakea tietenkin tukia tuota kuuden viikon jaksoa varten. Missään vaiheessa lomakkeiden täyttöä en pystynyt kuitenkaan varmasti sanomaan, että onnistuiko nuo kaksi asiaa samalla kertaa ja samalla lomakkeella. Otin kuitenkin riskin ja onneksi homma luonnistui.

Sitten alkoi idea hoitovapaasta ja sen hakemisesta. Taas tuskailtiin nettilomakkeiden kanssa, ja niiden täyttö meni taas vastauksia arpoessa. Lopulta päästiin viimeiselle sivulle, jossa kehotettiin lähettämään palkkatodistuksia. Ihan kiva kehotus, kun eivät kertoneet, että miten ja minne. Ilmeisesti jokainen postimies tietää, mistä Kela löytyy.

Tässä ei enää auttanut kuin ottaa paperit mukaan ja lähteä oikeasti sinne Kelaan. Ystävällinen virkailija kertoi, että nettisivultahan voi lähetellä dokumentteja heillepäin. Kunpa Kelan sivut olisivat kertoneet samaa. Palvelu oli kyllä sen verta ystävällistä, että heitä en käy moittimaan. Tukien haku kuitenkin tyssäsi siihen, että pitäisi toimittaa palkkatodistus vaimon silloin 1kk päästä alkavasta pidemmästä sijaistuksesta. No Tampereen kaupunkihan ei sellaista paperia tunnu antavan ennen kuin pätkä alkaa. Nyt sitä siis odotellaan, jotta sen pääsisi skannaamaan ja heittämään Kelan digitaaliviidakon syövereihin.

Mitä tästä opittiin? Opiskelijat älköön hankkiko lapsia ja jatkossa aion mennä suoraan Kelan konttoriin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti