Pojan nukkumaanmeno on tällä hetkellä hirvittävän tuskallista. Ennen iltatoimien jälkeen kaverin sai vaan tipauttaa petiin. Hän nakkasi nallen kainaloon ja yleensä nukahti ilman, että häntä piti uudestaan käydä katsomassa. Sairauden jälkeen homma on muuttunut niin, että iltatoimet kyllä sujuu, mutta karmea huuto alkaa siinä kohden, kun häntä laskee sänkyyn. Nukahtaminen on tässä venynyt paria tuntia aiempaa myöhemmäksi ja öisin hän on heräillyt paljon enemmän kuin aiemmin. Eikä nukahtaminen uudestaan enää tunnu onnistuvan yksinään.
Toinen jännä asia on tapahtunut tässä parin viime viikon aikana. Nimittäin vessan ovea ei saa hänen nähtensä sulkea. Aivan armoton poru alkaa, jos herra huomaa sun olevan vessassa suljetun oven takana. Jotenkin homma on luonnistunut ilman näköesteitä, joskin keittiön verho pitää muistaa sulkea ennen toimitusta. Ikkunan alta juoksee sen verran naapuruston lapsia, että syytemies saattaisi soitella. Kiusallisin hetki lienee toimittaa isompaa hätää avoimin ovin, kun syöttötuolissa oleva pienimies äitinsä kera tuijottaa. Itsestäni, kun on jo kiusallista käydä vessassa samaan aikaan jomman kumman kissan kanssa. Tuo tunne on karvaturrien ilmeistä päätellen kyllä molemminpuoleinen.
Eli nuku huonosti ja pasko avoimin ovin. Niistä on koti-isän loppuviikko tehty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti