Siivousten jälkeen pääsin viettämään railakasta perjantai-iltaa. Olut, baari ja kaverit saivat olla ja sen sijaan biletettiin keittiössä. Tarkoituksena oli vääntää pikkupitsoja, mokkapaloja ja Britakakun pohja valmiiksi, mutta ehdittiinkin vain kaksi ensimmäistä. Koska en ikinä tohdi testata reseptejä etukäteen, niin pitipähän valita kaksi lajiketta, joita en ollut aikaisemmin tehnyt. Mokkapalojen kohdalla kaikki ei kuitenkaan mennyt nappiin, vaan reseptin "Päällinen sulaa kyllä kuuman pohjan päälle" -kohta näytti loppupeleissä tältä:
 |
| Melkein kuin äidin tekemiä... |
Britakakun kanssa päädyin lopulta vaikeuksien kautta voittoon. Perus täytekakkuja on tullut aikaisemmin tehtyä, mutta päätin vääntää tällä kertaa Britan koska ajattelin sen olevan jotenkin nopeampi tehdä. Reseptiä töljäillessäni muistin jälleen kerran, että reseptejä ei koskaan kirjoteta aloittelijoille. Eikä myöskään keittokirjoja. Paitsi Kotiruoka. Se on siitä mukava opus, että siellä opetetaan niinkin yksinkertainen asia kuin perunamuusin tekeminen. Aikanaan kotoa pois muuttaessa tääkin ohje oli oikeesti tarpeeseen. Mutta takaisin aiheeseen. Kakun ohjeistusta sai ihan oikeasti kyllä miettiä ja googlettaa, mutta lopputulemasta ja vieraiden kehuista (eivät ainakaan muuta uskaltaneet sanoa) päätellen kakku onnistui. Ja maistuihan se myös poitsulle.
Ilmeisesti sokerihumala oli vielä kova seuraavanakin päivänä. Nukkumaan mennessä herra päätti vielä kokeilla seisomataitojaan haalareihinsa topattuna. Painovoiman ja kitkavoiman puutteen avustuksella suunta olikin kissanruokasäiliön kautta lattiaan. Matkalla kaunis haava nenänvarteen. Siitä jää kenties pieni arpi, jolla hurmata tyttövauvoja tulevana kesänä. Isä tässä puolestaan oppi, että koska vain voi tapahtua jotain yllättävää, kun poitsun liikuntakyky sen kuin lisääntyy.
 |
| "Scarface" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti