On näimmä jäänyt bloggailu vähäksi aikaa. En vain ole jaksanut avata Bloggeria. En oikein ole keksinyt mistä kirjottaisi, kun touhu on lähinnä pyörinyt paikallaan. Ei oikein uutta suuntaan eikä toiseen. Ajattelin uuden kuukauden kunniaksi päivitellä, että mitä tällä hetkellä kuuluu eri asioiden suhteen:
Poitsun unet on ollut vihdoin ennallaan. Tai siis, että kaveri simahtelee ennen yhtätoista ja aamulla noustaan yhdeksän maissa. Iltavirkku minä ja vaimoni nautitaan tästä rytmistä, kaiken maailman ohjeistuksista huolimatta, niin pitkään kuin mahdollista. Loppukesästä pitääkin sitten ihan oikeasti opetella nukahtamaan ennen kahtatoista...
Nokkamukeilu on ollut melko toivotonta. Kaveri kiskoo kyllä omatoimisesti vettä kannesta ja tuttipullon korkista, mutta mukin kanssa homma on ollut toista sorttia. Nuo avonaisest kipot, kun valitettavasti vielä lentelevät lattioille, joten ihan pelkkää lasia ei vielä viitsisi antaa. Jäljellä olisi oikeastaan pehmeänokkainen muki tai siis sellainen lähellä tuttipulloa oleva tapaus. Ongelma on vaan se, että poitsu ei tunnu tajuavan edes tuttipullon kohdalla, että sitä pitäisi kallistaa tarpeeksi. Suuttuu tai antaa periksi kun sitä yrittää nostaa hänen käsissään. Onneksi sentään jotain on tapahtunut, sillä korvikkeesta on siirrytty kokonaan perusmaitoon.
Ruokailussa mennään myöskin samassa linjassa kuin aloittaessa. Kyllä se lusikka joskus suuhun löytää, kun sen vain ensin hänelle täyttää ja antaa käteen. Jos ruoan vie lähelle, niin lusikka tippuu kädestä ja hän vain rupeaa levittämään käsiään käyttäen ruokaa pitkin pöytää. Suuhun se tuntuu menevän vasta, kun se on hautunut puoli päivää ruokalapun taskussa. Edistystä on tullut sentään sen verran, että herra osaa eksyytyä toistuvasti buffettiin eli kissojen ruoka-astioille. On ainakin kerran ehtinyt lykkäämään raksun suuhunsa saakka.
Liikkumisessa mennään edelleen konttaus/noustaan tukea vasten seisomaan -osastolla. Rappusia mennään jo vinhasti ylöspäin ja pihallakin on tullut lumen sulettua myörittyä.
Isän liikkumisessa mennään edes jossakin vaiheessa. Aikaisemmin aloittamani 250km haaste toukokuun loppuun mennessä on nyt noin 115 km tietämillä, joten olen noin 20-25km tavoitteesta jäljessä. Tässä on ollut sen verran flunssaa/menoja, että lenkille ei ole vain tullut lähdettyä. Ja koska siellä ei oikein tule käytyä, niin pituuksiakaan ei oikein viitsi kasvattaa. Taitaa jäädä tavoite saavuttamatta, mutta koetetaan nyt ainakin juoksennella. Lumien sulettua on mahtavaa päästä taas metsikköihin juoksemaan. Vaikka Tampereen lähes keskustassa asuukin, niin juoksemalla pääsee tutustumaan melko yllättäviinkin paikkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti